Noin kahdeksan kuukautta sitten kunnallisvaalien jälkeen kirjoitin, että turpiin tuli vasemmistolle. Demarit menettivät paikkojaan väittäen sitä tosin sujuvasti “torjuntavoitoksi”, joka oli tosin Keskustan vielä suuremman tappion, ei oman aikaansaamisen, tulos. Vasemmistoliitto, jota olen uskollisesti aina äänestänyt, piti äänestäjämääränsä kutakuinkin samana, mutta kokonaistulos jäi tappiolliseksi nousseen äänstäjämäärän vuoksi. Näin jälkiviisaasti ajateltunta taisin olla melko optimistinen arvioidessani kunnallisvaalien tulosta turpiin ottamiseksi. Nimittäin eilen päättyneissä eurovaaleissa sai vasemmisto sen verran ympäri korvia, ettei ole tosikaan.
Vasemmistoliitto, eli ainoa vakavasti otettava vasemmistopuolue Suomessa tällä hetkellä, menetti kannatustaan muistaakseni 3.2 % edellisistä vaaleista. Vertailun vuoksi Perussuomalaiset nostivat kannatustaan yli 9 %:lla. On valheita, suuria valheita ja tilastoja, mutta Tilastokeskuksen eurovaalisivuilta selviää muun muassa, että Vasemmistoliitto sai yhteensä reilusti vähemmän ääniä (n. 98 000) kuin Timo Soini (ps) yksinään (n. 130 000 ääntä). Kokonaisuudessaan PS kokosi kuitenkin vain 160 000 ääntä. Kokoomus kahmi 385 000 äänestäjää, demarit reilut 290 000, Vihreät 200 000 ja Keskusta 316 000. Vasemmistoliitto näyttää siis pudonneen RKP:n kaltaiseksi pienpuolueeksi (n. 101 000 ääntä). Kristilliset sentään saivat vain vajaat 70 000 ääntä jääden nyt onneksi VL:n taakse, mutta onnistuneen vaaliliiton avulla pääsivät silti parlamenttiin.
Miksi näin kävi? Kepun ja demareiden tappioita ei nyt suuresti kannata ihmetellä. Syyt lienevät samat kuin viime vaaleissakin. Kepu on kärsinyt varmastikin pääministerimme “Ajatusten Nurmijärven” älyttömistä lausunnoista, sähläyksistä ja epäonnistuneesta politiikasta. Demarit “uusiutuivat” Urpilaisen myötä ja päättivät jättää politiikan kokonaan sivuun. Pintapuolisesti arvioituna uusliberalistinen eetos, jossa talous on kaikesta muusta yhteiskunnasta ja ihmisistä irrallaan oleva “voima” tuntuisi istuvan syvällä, sillä Kokoomus voitti vaalit esiintymällä “asiantuntijoina” (kiitos tästä huomautuksesta Petralle. Tuohan on melko tyypillistä uusliberalistiselle oikeistolle: esiinnytään teknokraatteina, jotka tuntevat tuon kaikesta muusta irrallaan ja sen yläpuolella olevan talouden, jota osataan hoitaa “asiantuntevasti”. Muut ovat “ideologian” ja “politiikan” sumentamia. Ehkä tämä sitten tepsi? Vaikka luulisi tämän talouskriisin myötä olevan selvää, että juuri tuollainen ajattelu on sen kriisin alunperinkin loi. Tosin, yhtä syypäitä demaritkin tähän ovat.
Mutta miksi vasemmisto ei pärjää? Helppo vastaus olisi tietenkin, ettei listalla ollut tällä kertaa tunnettuja naamoja. (Demareiltahan ääniä keräsi eniten julkkispappi M. Repo!) Toisaalta tämä on kuitenkin erittäin hyvä asia. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta VL:n listalla oli tiukasti asialinjan henkilöitä. Ne muutamat erittäin asiallisen oloiset ay-miehet, Annika Lapintie, Anna Mikkola ja äänestämäni Jussi Saramo. Turpiin tuli, mutta parempi hävitä reilusti itseään myymättä. Jos on todellakin niin, että vain julkkisehdokkailla ja kansanedustajilla (joiden niin ei pitäisi olla ehdolla Brysseliin, koska töitä on tarpeeksi täälläkin!) saa ääniä, niin mieluummin häviää kuin lähtee tuollaiselle tielle. Ainoa mitä keksin on se, että on jatkettava omalla linjallaan, yritettävä parhaansa ja toivottava, että se riittää.
Tällä kertaa niin ei käynyt. Mutta, se on demokratian ongelma. Välillä on tyydyttävä epätyydyttäväänkin tulokseen. Sitäpaitsi, jos vasurit olisivat myyneet itsensä julkkisehdokkaille ja halvalle äänten kalastelulle, niin ketä sitä enää äänestäisi? Nyt on sentään yksi puolue, jota voi vielä kannattaa. En muuten ollut onneksi ainoa. Olimme P:n kera Herttoniemessä katsomassa vaalijulisteita äänestystä edeltävänä iltana, ja ajauduimme juttelemaan vanhemman naisen kanssa. Hänkin oli siinä tupakka suussa katselemassa listoja, ja päivittelimme sitten yhdessä sitä, että kansanedustajat hakevat Brysseliin. Kävi ilmi, että hänkin oli vasureita äänestämässä, vaikkei omien sanojensa mukaan uskonutkaan niiden pääsevän läpi. Mutta oli päättänyt äänestää siitä huolimatta. Vei kutakuinkin sanat suustani, ja toisaalta tuosta tuli myös luottavainen olo sen suhteen, että ehkä vasemmistolla on vielä mahdollisuus. Ja nimenomaan asialinjalla.
