turpiin tuli – tosin ehkä hyvä niin

Vasemmistoliiton äänestäjänä ei tietenkään voi olla kovin tyytyväinen kunnallisvaalien lopputulokseen. Kokoomus on Suomen suurin kuntapuolue, ns. oikeistopopulistiset Perussuomalaiset moninkertaistivat kannatuksensa, ja vasemmisto kärsi taas yhden tappion vaaleissa. Harmittaahan tuo. Etenkin kun oma ehdokkaani sai vain 108 ääntä. Enemmän olisi ansainnut, koska on kuitenkin erittäin hyvä ehdokas ja pysyy asioissa, eikä ulkokohtaisessa fraasien pudottelussa. Mutta kärsikö vasemmisto lopulta tappion? Vasemmistoliitto menetti kannatustaan viime vaaleista vain hyvin vähän (vajaan prosentin verran). Toki: kyseessä on tappio, sillä kannatusta ei ole saatu lisää. Asemansa pitänyt Vasemmistoliitto on vakiintumassa keskipieneksi puolueeksi, joka edustaa vajaata kymmenystä äänestäneistä.

Sosiaalidemokraattien sen sijaan voidaan sanoa kärsineen tappion – kannatus putosi miltei 3 prosenttia. Mutta lasketaanko tämä vasemmiston tappioksi? Ovatko demarit enää vähään aikaan olleet vasemmistolaisia? Uusliberalistista politiikkaa alettiin ajamaan Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana toden teolla, ja meno jatkui Vanhasen ykköshallituksessa. Juuri tuo Matti “Matti” Vanhasen punamultahallitus sai minut menettämään viimeisenkin uskoni demareihin. Edeltäneissä eduskuntavaaleissa demarit lupailivat mieluummin parantavansa palveluita kuin alentavansa veroja. Kokoomus puolestaan lupasi alentaa veroja ja joutui oppositioon. Ensitöikseen punamultahallitus alensi veroja. Kokoomus kiitteli uudistusta, mutta ihmetteli miksi sen toteuttavat tahot, jotka olivat luvanneet olla sitä tekemättä, kun taas kokoomuslaiset olivat vaalit hävinneet juuri kertomalla mitä aikovat tehdä.

Sittemmin demarien kannatus on jatkanut laskemistaan, mutta se ei yllätä enää ketään. Kuten Mikko toteaa, kun kaikki suurimmat puolueet ajavat kokoomuslaista politiikkaa, eikö ole ilmeistä, että kahden ei-kokoomuspuolueen kannatus laskee? Jopa minä äänestäisin tällä hetkellä mieluummin Kokoomusta kuin demareita yksinkertaisesti siksi, että Kokoomus sanoo mitä aikoo. Demarit aikovat samaa, mutta sanovat sen olevan “unelma, johon kannattaa uskoa”. Demarit yrittivät uudistua vaihtamalla lipposlaisen puheenjohtajansa Jutta Urpilaiseen. Urpilainen on osannut loistavasti puhua täysin tyhjänpäiväistä epäkieltä olematta taitavasti ilmaisematta yhtään oikeaa mielipidettä yhdestäkään oikeasta asiasta.

Politiikkaa vaatii kannanottoja, ja kannanotot ovat aina jonkin asian puolesta ja siten jossain määrin aina jotain toista asiaa vastaan. Demareiden suosion puute johtuu mielestäni nimenomaan siitä, että he yrittävät miellyttää aivan kaikkia aivan joka asiassa. Äänestäjille ei jää mitään tarttumapintaa mihinkään, ja lopulta päädytään siihen, että ei oikeastaan sanota mitään tai ajeta kenenkään asiaa. Vasemmistoliitto piti vasemmistolaisella politiikallaan omat kannattajansa ja perussuomalaiset saivat lisää kannattajia ottamalla selkeästi kantaa. Onhan tämä demareissakin toki tajuttu. Erkki Tuomioja toteaa:

Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta. Politiikka tulee palauttaa politiikkaan ja toivottavasti saamme eduskuntavaaleihin mennessä vielä sellaisen sosialidemokratian, joka sen tekee.

Jos demarit olisivat oikeasti halunneet uusiutua, olisi Tuomioja valittu puheenjohtajaksi, ja alettu taas olemaan vasemmistolainen puolue, joka miellyttää yksi ja on miellyttämättä toisia. Ehkä tämä vaalitappio onkin hyvä asia. Jos politiikka olisikin palaamassa politiikkaan? Puhumattakaan siitä, että kepu hävisi vaalit, mikä on jo arvo sinänsä. Ja onhan vihreiden voitto – etenkin Helsingissä – hieno asia. Ehkä tänne saadaan sittenkin ruuhkamaksut, paremmat pyöräilykaistat ja halvempi joukkoliikenne.