Helsingistä löytyy kyllä aina kaikkea hienoa, esim. Viikin hylätyt tai käyttämättömät raiteet. Siellä vain ovat tien ja pellon välissä kasvamassa umpeen ilman, että niihin on suurempaa huomiota kiinnittänyt. Erityisesti yksi silta Viikintien viereisellä rataosuudella on uskomattoman hieno. Paikka on kuin toisesta maailmasta kun kiipeää radan yli tieltä pois.
Viime aikoina on tullut myös harrastettua kulttuuria tavanomaista enemmän:
Thee Silver Mt Zion esiintyi 5.10. Tavastialla. En ollut aiemmin pahemmin kuunnellut kyseistä yhtyettä. Sen sijaan pidän kovasti saman porukan muista projekteista, kuten Goodspeed You! Black Emperorista ja erityisesti Black Ox Orkestarista, joka soittaa hyvin erityyppistä musiikkia kuin kaksi em. bändiä. Silver Mt Zionin varsin monimutkainen ja kokeellinen musiikki on minusta – yllättävää kyllä – hyvää, mutta keikalla tuo meni ehkä vähän ohi. Suurimmat ongelmat olivat, kuten yleensä, itse keikkatilanteessa, eikä yhtyeessä. Meininkiä oli, mutta niin oli yleisöäkin (aivan liikaa) ja Tavastia on siitä ikävä mesta, että joutuu seisomaan, jos haluaa mitään nähdä. Pitkäksi venynyt keikka alkoi jo käymään selän päälle, mikä esti viimeisistä kappaleista nauttimisen miltei tyystin.
Sen sijaan Alaska Kalanen, jota olin ensi kertaa kuulemassa, oli mainio 10.10. pienellä keikallaan. Myönnän, olen delta bluesin suuri ystävä, joten minua on helppo miellyttää kitaralla, huuliharpulla ja lennokkaalla meiningillä. (Parhaimmillaan kunnon Bukka White -räminää, mistä kiitos!) Yleensä vähemmän on enemmän, ja tämän vuoksi keikka oli todella hyvä.
YLE Teema näytti NaPolAn (Dennis Gansel, 2004), joka kertoo natsien eliittisisäoppilaitoksista, joiden tarkoitus oli tuottaa täysnatsistettuja upseereita ja virkamiehiä systeemin käyttöön. (Napola on epävirallinen lyhenne Nationalpolitische Erziehungsanstaltista, eli kansallispoliittisesta kasvatuslaitoksesta.) Aihe on ihan mielenkiintoinen, sillä nämä natsikoulut ovat ainakin itselleni aika tuntematon aihe. Elokuvassa oli myös mielenkiintoisia asioita, esim. se miten lapset ja nuoret pystyivät kolmannessa valtakunnassa uhmaamaan vanhempiaan uhkailemalla näitä ilmiannolla. Tuo olikin kai järjestelmän yksi pirullisimpia puolia, eli periaatteessa jokainen lapsi oli – tietämättäänkin – ilmiantaja. Lopulta NaPolA on kuitenkin hyvä, mutta myös erittäin ennalta-arvattava elokuva. On tietty sisäoppilaitoselokuvan kaava, nuorten poikien ystävyyttä (vahva + hidas & herkkä + älykäs) kuvaavien elokuvien kaava (aika paljon tässä oli saatu myös Herman Hessen kirjoista), kuten myös armeijaelokuvien kaava. Aiheensa puolesta nämä kaikki yhdistyvät NaPolAssa, jossa käytettiin esimerkillisesti jokaisen lajityypin jokaista klisettä. Ei huono, mutta ei millään tavalla erityinenkään. Elokuva tiesi kuitenkin kertoa, että moni napolaoppilas meni lapsisotilaaksi rintamalle, ja olivat ilmeisesti niin fanaattisia, että joka toinen heistä kaatui.
