Jos joku lehtiin asioihin vaikuttaakseen kirjoittava epäilee työnsä mielekkyyttä, niin tässä rohkaisu. Aina kannattaa yrittää, sillä aina joskus löytyy joku, joka oppii jotain uutta, näkee asian uudessa valossa ja oivaltaa jotain. Vaikka kyse olisi vain yhdestä henkilöstä, on kirjoitus ollut vaivan arvoinen. Minulle kävi hetki sitten juuri näin. Olin lukemassa uusinta Liberoa (3/08) aamukahvin yhteydessä, ja Eetu Virenin kolumni “Itä-Euroopan romanit ja Euroopan tulevaisuus” iski kuin pommi. En ole erityisemmin seurannut Eetu Virenin kirjoituksia tai toimintaa, ja se vähä on pintapuolisen mielikuvani perusteella vaikuttanut “ylitiedostavalta” kikkailulta. Toisekseen, en ole myöskään ihmeemmin vaivannut päätäni romanikerjäläisten asemalla. Heidän syynäämisensä on tuntunut intuitiivisesti oudolta, mutta asian on helposti sulkenut mielestään. Ja se on ollut virhe.
Kirjoituksessaan Viren toteaa, että viranomaisten mielivalta ei lopulta koskaan koske vain vähemmistöjä. Ei ainakaan, jos 1900-luvun Euroopan historia on mikään mittari. Myös 1930-luvun Saksassa uskottiin, että eri säännöt, vainot ja muu koskee vain “toisia”, mutta lopulta myös “tavalliset” saksalaiset joutuivat uhreiksi. Nyt itäeurooppalaisia romaneja, joiden olot kotimaissaan ovat pääsääntöisesti pöyristyttävät, kohdellaan eri säännöin kuin muita. EU:n piti taata kansalaistensa vapaa liikkuvuus, mutta rahan kerjäämiseen pakotetut (en jaksa uskoa, että kukaan kadulla huvikseen kökkii ja nöyryyttää itseään) romanit ovatkin joutuneet erityiseen syyniin. Viren huomauttaa, että selkeät valtion rajat ovat hälvenneet, ja mutta valvonta on siirtynyt huomaamattomammaksi: kaupungin kaduille, asemille jne. Yht’äkkiä onkin perustettu erilaisia työryhmiä ratkaisemaan “romaniongelmaa”, heidän liikkumastaan halutaankin rajoittaa, vaikka koko Schengenin sopimuksen ajatus olikin sen vapauttaminen.
Itseäni kauhistutti se, miten tehokkaasti tuon on sulkenut pois todellisuudestaan. Toki minäkin olen lukenut lehdestä kuinka kaupunki haluaa siivota romanit pois ja kuinka heidät pitäisi lähettää takaisin kotimaahansa. Asiaa en ole kuitenkaan ajatellut Virenin mainitsemalta kantilta: kyse on siitä, että yhteen etniseen ryhmään, jotka ovat aivan yhtä paljon EU:n kansalaisia kuin itsekin olen, kohdellaan eri säännöin. Jo tämän pitäisi huolestuttaa, ja jos se ei, niin vähintäänkin sen, että periaatteessa itse voi olla vuorossa koska tahansa. Vähemmistön kohtelu on hyvä mittari, joka osoittaa kuinka oikeudenmukainen yhteiskunta on. (Eliitillä menee aina hyvin, olipa kyse NL:sta, Natsi-Saksasta tai vaikkapa Zimbabwesta.) Vasta Eetu Virenin kirjoitus herätti minut ajattelemaan asiaa näin. Hävettää, ettei tullut aiemmin mieleen, mutta hyvä sentään, että edes nyt.
Journalismi kannattaa.
Avainsanat: EU, eurooppa, politiikka, romanit, syrjintä
