sananvapaudesta

Helsingin Sanomissa oli 3.5. artikkeli ympäri maailmaa tapahtuvasta bloggajien hiljentämisestä. Viime vuonna suljettiin noin 2600 verkkosivua ja lisäksi 60 blogin pitäjää vangittiin. Heistä suurin osa Kiinassa. HS:n jutun mukaan Toimittajat ilman rajoja -järjestö on arvioinut, että bloggaaminen on jo yhtä vaarallista kuin toimittajien työstä. Suomessa tilanne on kuulemma vielä hyvä, ja internet on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Pekka Hyvärisen mukaan lisännyt sananvapautta Suomessa.

Isossa mittakaavassa näin voikin olla. Valitettavaa kuitenkin on, ettei HS:n jutussa mainittu sitä, että myös Suomessa on suljettu blogeja. Osa tapauksista hiponee sananvapauskysymystä. Ainakin Mikko Ellilän blogin sulkeminen. Ellillän blogi suljettiin ilmeisesti siksi, että hän pyrki “julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa” (vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen Aamulehdessä). Ainakin lukemani perusteella osa Ellillän jutuista on täydellisen epätieteellistä ja (sanan varsinaisessa merkityksessä) rasististista provokaatiota.

Mutta onko oikein kieltää häntä ilmaisemasta mielipidettään? Minusta ei missään nimessä. Vasemmistolaisena antropologina olen Ellilän kanssa täysin eri mieltä, ainakin hänen rotuopillisista kirjoituksistaan, kuten käsittääkseni valtaosa vakavasti otettavista yhteiskunta- ja luonnontieteilijöistä. Se, että Ellilän käsitykset ovat mainitun kirjoituksen osalta tieteellisestikin vääriä, ei tarkoita, että niitä pitäisi sensuroida. Päinvastoin, oikean tieteen tehtävänä on sinnikkäästi argumentoida vastaan ja osoittaa perustellusti missä ja miten on menty vikaan. On toki väsyttävää toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Joka kerta on osoitettava erilaisille David Irvingeille, että kyllä, juutalaisten kansanmurha on historiallinen tosiasia, tähtitieteen ja biologian perusteella on väitettävä yhä uudestaan ja uudestan, että planeettojen asennot eivät vaikuta tiettyinä kuukausina syntyneiden ihmisten rakkauselämään ja niin edespäin. Mutta se on tieteen tehtävä.

Kiellot antavat vain ymmärtää, ettei parempia perusteluja ole. Ja silloin vapaa yhteiskunta lyö itseään pahemman kerran omaan nilkkaansa. Holokaustin kieltäminen, äärimmäinen sosiaalidarwinismi ynnä muut ovat epämiellyttäviä ilmiöitä, mutta on puututtava niiden syihin, ei vain kiellettävä niiden ilmenemismuodot. Kyse on pitkälti samasta asiasta kuin natsitunnusten käytön kieltämisestä. Ongelma lakaistaan maton alle puuttumatta laisinkaan syihin.

Erityisen huolestuttava on kuitenkin Puumalaisen kommentti kokonaisuudessaan:

“Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.” [oma painotukseni]

Miksi maahanmuuttovastaiseen asenneilmastoon on puututtava? Eikö kyse ole kuitenkin poliittisesta mielipiteestä, johon ihmisellä on oltava oikeus? Siitä huolimatta, etten ole maahanmuuttovastainen, minusta on pelottavaa, että mielipiteestä tulee rikos. Yhteiskunnan tulisi toimia niin, että asioista keskustellaan, ja että ihmisillä saa olla eri näkemyksiä suunnasta, johon yhteiskuntaa kehitetään.

Epämiellyttävintä tässä kaikessa on maahanmuuton epäpolitisointi. Riippumatta mitä mieltä aiheesta on, se on kuitenkin poliittinen kysymys. Mutta ilmeisesti Puumalaisen mukaan asiaan ei saisi puuttua kaikkein järkevimmällä poliittisella keinolla, eli keskustelulla. Epäpolitisointi on siksi ikävä vallankäytön muoto, että oma mielipide asetetaan keskustelun ulkopuolelle ja siitä tehdään jotain muuta kuin mielipide, jota muut eivät voi siksi omilla mielipiteillään pyrkiä muuttamaan. Vastaavaa toimintaa on esim. tuloerojen kasvattamisen perusteleminen taloudellisella välttämättättömyydellä, eikä sillä, että sattuu syystä tai toisesta olemaan sitä mieltä, että tuloeroja tulisi kasvattaa.

Pahinta hallaa suvaitsevaiselle, vapaalle ja järkevään keskusteluun perustuvalle yhteiskunnalle tehdään kieltämällä puheenvuorot. On tultu outoon tilanteeseen, jos kaltaisteni sosialistien on ruvettava puolustamaan äärioikeistolaisten oikeutta ilmaista itseään. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, ettei sananvapautta voi puolustaa liikaa ja että todella moniarvoisessa yhteiskunnassa jokaisella on oikeus tuoda julki näkemyksensä, silloinkin kun ne ovat tieteellisesti epäpäteviä tai omista näkemyksistä poikkeavia.

Asiaan liittyen: HS:n jutussakin mainitulle egyptiläisellä bloggaajalle Abdelkareem Nabil Solimanille pyydetään lähettämään tukipostia. Kirjeiden tarkoituksena on piristää bloggaamisesta neljän vuoden tuomiota saanutta oikeustieteen opiskelijaa ja osoittaa Egyptin viranomaisille, että häntä tuetaan ulkomailla. MidEast Youth -järjestön mukaan ulkomaisella tuella ja huomiolla oli suuri osuus Abdelkareemin kidutuksen lopettamisessa. (Tuo MidEast Youth on muuten erittäin tuettavan oloinen verkosto noin muutenkin. Kannattaa tutustua.)

Avainsanat: mielipidevangit, politiikka, sananvapaus